Lyhyt vastaus
Legal Entity Identifier (LEI) luotiin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, kun sääntelyviranomaiset kamppailivat selvittääkseen, mitkä yritykset kärsisivät Lehman Brothersin romahduksesta. Vuonna 2011 G20 pyysi Financial Stability Boardia suunnittelemaan yhden maailmanlaajuisen yritystunnisteen, ja ensimmäiset koodit myönnettiin vuonna 2012. Vuodesta 2014 lähtien järjestelmää on ylläpitänyt Baselissa toimiva voittoa tavoittelematon säätiö GLEIF sääntelyviranomaisten maailmanlaajuisessa valvonnassa.
Pankit ja välittäjät pyytävät yrityksiltä usein LEI:tä, mutta harvat tietävät, mistä 20-merkkinen koodi on peräisin. LEI:n historia selittää, miksi rahoitusalan yritykset vaativat sitä: sääntelyviranomaiset suunnittelivat koodin helpottamaan rahoitusjärjestelmän valvontaa. Jos yrityksesi tarvitsee koodin, voit hakea LEI:tä verkossa kauttamme.
| Vuosi | Virstanpylväs |
|---|---|
| 2008 | Lehman Brothers romahtaa |
| 2011 | G20 vaatii maailmanlaajuista LEI:tä |
| 2012 | ISO 17442 -standardi julkaistaan, ensimmäiset koodit myönnetään |
| 2013 | LEI Regulatory Oversight Committee ottaa vastuun |
| 2014 | GLEIF perustetaan, LEI:tä käyttävä EU-johdannaisraportointi alkaa |
| 2017 | LEI-tiedoissa aletaan esittää emoyhtiöt |
| 2018 | ”Ei LEI:tä, ei kauppaa” -sääntö alkaa EU:ssa |
Miksi sääntelyviranomaiset tarvitsivat maailmanlaajuisen tunnisteen
Kun Lehman Brothers ajautui konkurssiin syyskuussa 2008, pankit kiirehtivät arvioimaan mahdollisia tappioitaan. Suuri rahoituskonserni koostuu sadoista tai tuhansista erillisistä oikeushenkilöistä, ja jokainen pankki kirjasi ne omilla nimillään ja sisäisillä koodeillaan.
Sääntelyviranomaiset kohtasivat saman ongelman laajemmassa mittakaavassa. Ilman yhteistä tunnistetta ne eivät voineet laskea yhteen eri yritysten altistumista yhdelle kaupankäyntikumppanille, joten riskit tulivat esiin vasta vahinkojen synnyttyä.
G20:n päätöksestä ensimmäisiin koodeihin
G20-maiden johtavat taloudet pyysivät Cannesin huippukokouksessaan marraskuussa 2011 Financial Stability Boardia (FSB), joka koordinoi niiden rahoitusalan sääntelyviranomaisia, suunnittelemaan maailmanlaajuisen LEI-järjestelmän. G20-maiden johtajat hyväksyivät sen suositukset kesäkuussa 2012, ja samana vuonna julkaistu ISO 17442 -standardi vahvisti koodin muodon.
Yhdysvaltain johdannaismarkkinoiden sääntelyviranomainen tarvitsi koodeja swap-raportointiin ennen maailmanlaajuisen järjestelmän käyttöönottoa, joten se nimitti vuonna 2012 DTCC:n ja SWIFTin myöntämään väliaikaisia koodeja. Muut maat perustivat omia varhaisia myöntäjiään. Lehman Brothers Holdings sai tällaisen koodin joulukuussa 2012, yli neljä vuotta romahduksensa jälkeen, ja sen tietue on edelleen julkisessa LEI-tietokannassa. Vuoden 2014 puoliväliin mennessä oli myönnetty lähes 300 000 näitä varhaisia koodeja, joita kutsuttiin pre-LEI:ksi, ja niistä kaikista tuli LEI:itä.
Kuka ylläpitää maailmanlaajuista LEI-järjestelmää
Maailmanlaajuisessa LEI-järjestelmässä on kolme tasoa. Ylimpänä on LEI Regulatory Oversight Committee, sääntelyviranomaisten ja keskuspankkien elin, joka on valvonut järjestelmää tammikuusta 2013 lähtien ja asettaa sen säännöt. Keskitasolla on Global Legal Entity Identifier Foundation (GLEIF), jonka FSB perusti kesäkuussa 2014 Baselissa toimivaksi sveitsiläiseksi voittoa tavoittelemattomaksi säätiöksi.
GLEIF ei koskaan myönnä koodeja. Se akkreditoi myöntäjät, tarkistaa niiden tietojen laadun ja pitää jokaisen tietueen julkisena. Myöntäjät muodostavat kolmannen tason: ne vertaavat yrityksen tietoja sen kaupparekisteriin ja myöntävät koodin, kuten oppaamme mikä LEI on selittää. Toukokuusta 2017 lähtien LEI-tiedoissa alettiin esittää myös emoyhtiöt, jotta sääntelyviranomaiset näkivät, kuka omistaa kenet.
Miten LEI tuli tavallisten yritysten käyttöön
EU:ssa ensimmäinen vaihe alkoi 12.02.2014, kun johdannaisraportointi alkoi ja jokaisella kaupankäynnin osapuolella edellytettiin olevan koodi, mukaan lukien tavallisilla yrityksillä, jotka suojasivat valuuttariskiä.
Suurin vaihe alkoi 03.01.2018, kun EU:n MiFIR-sääntöjä alettiin soveltaa. Siitä alkaen sijoituspalveluyritysten oli ilmoitettava jokainen yritysasiakas kaupankäyntiraporteissa sen LEI:llä, säännöllä, jonka ala tiivisti muotoon ”ei LEI:tä, ei kauppaa”. Kuuden kuukauden siirtymäajan jälkeen EU-välittäjät eivät enää voineet toteuttaa useimpia kauppoja yrityksen puolesta ilman koodia. Tämä on keskeinen syy siihen, että Euroopassa on suurin osa maailman LEI:istä, kuten LEI-tilastomme osoittavat.
LEI:n hankkiminen yrityksellesi
Minkä tahansa akkreditoidun myöntäjän LEI on voimassa maailmanlaajuisesti. Teemme yhteistyötä Frankfurtissa toimivan, GLEIFin akkreditoiman myöntäjän WM Datenservicen kanssa ja palvelemme yrityksiä mistä tahansa maasta. Täytä LEI-hakemuslomakkeemme, ja koodi saapuu yleensä yhden tai kahden työpäivän kuluessa.
Usein kysytyt kysymykset
Financial Stability Board suunnitteli LEI-järjestelmän G20:n pyynnöstä vuoden 2008 kriisin jälkeen. GLEIF ylläpitää sitä LEI Regulatory Oversight Committeen valvonnassa.
Kukaan ei omista sitä tavanomaisessa merkityksessä. GLEIF on FSB:n perustama sveitsiläinen voittoa tavoittelematon säätiö, jota rahoitetaan maksulla, jonka LEI-myöntäjät maksavat jokaisesta koodista, ei valtioiden varoilla.
