Verotunniste (TIN): aloittelijan opas EU:n ja maailman verotunnuksiin

Kun avaat pankkitilin ulkomailla, aloitat työn toisessa maassa tai perustat yrityksen, yksi ensimmäisistä sinulta pyydettävistä tiedoista on verotunniste. Veroviranomaiset, pankit ja työnantajat käyttävät näitä tunnisteita selvittääkseen täsmällisesti, kuka maksaa veroa ja mistä — niin kotimaassa kuin rajojen yli.

Tässä oppaassa toimiluvan saanut yrityspalvelujen ja kirjanpidon tarjoaja Eesti Firma kertoo selkeästi, mikä TIN on, kuka sen myöntää, mistä löydät omasi, miten se eroaa ALV-numerosta ja miksi niin monet organisaatiot pyytävät sitä.

Mikä TIN on?

Verotunniste (Tax Identification Number, TIN) on yksilöllinen tunnus, jonka veroviranomainen antaa verovelvolliselle. Sen avulla valtio erottaa henkilöt ja yritykset toisistaan sekä varmistaa, että veroilmoitus tai maksu kohdistetaan sinulle eikä toiselle samannimiselle. Joissakin maissa se on erillinen, ainoastaan verotukseen tarkoitettu numero. Monissa muissa maissa verotunnisteena toimii henkilötunnus tai yrityksen rekisterinumero.

Mistä löydät verotunnisteesi?

Sekä Euroopan komissio että OECD julkaisevat esimerkkejä EU:n jäsenvaltioissa ja monilla muilla lainkäyttöalueilla käytettävistä verotunnisteista. Tietokannoissa kuvataan kunkin kansallisen tunnisteen muoto, rakenne ja myöntävä viranomainen. Komission portaali sisältää myös verkkotyökalun, jolla voi tarkistaa, onko saamasi verotunniste oikeanmuotoinen.

Viro on erityistapaus, sillä siellä ei myönnetä erillistä verotunnistetta. Oppaastamme TIN-tunnisteen käyttö Virossa selviää, mitä tunnisteita sen sijaan käytetään ja mikä tieto lomakkeeseen merkitään, kun siinä pyydetään virolaista TIN-tunnistetta.

Erilaiset verotunnisteet

Eri verovelvollisille annetaan erilaisia tunnisteita. Nimet vaihtelevat maittain, mutta tärkeimmät ryhmät ovat seuraavat:

• Henkilötunnus — numero, jota luonnollinen henkilö käyttää verotuksessa, viranomaispalveluissa ja yleisessä tunnistautumisessa. Useimmille se on yksinkertaisesti ”oma tunnus”.
• Oikeushenkilön rekisteritunnus — käytännössä yrityksen henkilötunnus. Se annetaan, kun yritys merkitään kansalliseen rekisteriin, ja sitä käytetään tämän jälkeen verotuksessa ja virallisissa asiakirjoissa.
• Yksityishenkilön verotunniste (ITIN) — yhdysvaltalainen numero ulkomaalaisille, jotka ovat verovelvollisia Yhdysvalloissa mutta eivät voi saada tavallista sosiaaliturvatunnusta.
• Työnantajan tunnistenumero (EIN) — yhdysvaltalainen numero henkilöstöä palkkaaville yrityksille. Sitä käytetään pääasiassa palkkoihin liittyvässä verotuksessa.

Kaksi viimeistä kuuluvat Yhdysvaltojen järjestelmään, mutta periaate on yleismaailmallinen: monet maat myöntävät henkilöiden ja yritysten perustunnisteiden lisäksi erityisiin tarkoituksiin tarkoitettuja numeroita. Käytännössä tärkeintä on tietää, mikä tunniste koskee sinua, ja ilmoittaa se oikein.

TIN, ALV-numero ja EORI: mitä eroa niillä on?

Verovelvollisella on tavallisesti useita virallisia tunnisteita, jotka sekoittuvat helposti lomakkeita täytettäessä. Erityisesti seuraavat kolme sekoitetaan usein keskenään:

• TIN — yksilöi verovelvollisen kaikkia veroja varten. Se annetaan automaattisesti tai rekisteröinnin yhteydessä ja säilyy yleensä koko eliniän.
• ALV-numero — erillinen numero, jonka yritys saa vasta rekisteröidyttyään arvonlisäverovelvolliseksi. Se merkitään laskuihin, ja sitä käytetään vain arvonlisäverotuksessa. EU:ssa se alkaa kaksikirjaimisella maatunnuksella, ja sen voi tarkistaa VIES-järjestelmästä. Yritys voi toimia täysin normaalisti ilman ALV-numeroa.
• EORI-numero — tavaroiden tuontiin ja vientiin vaadittava EU:n tullitunniste. Se ei liity tuloverotukseen.

Nyrkkisääntö on, että TIN vastaa kysymykseen ”kuka tämä verovelvollinen on?”, kun taas muut numerot kertovat, ”onko tämä yritys rekisteröity tiettyä toimintaa varten?”. On hyvä oikaista myös yksi yleinen väärinkäsitys: TIN-tunnisteen omistaminen tietyssä maassa ei itsessään tee sinusta siellä verotuksellisesti asuvaa. Tunniste yksilöi sinut, kun taas verotuksellinen asuinpaikka ratkaistaan täysin erillisten sääntöjen perusteella.

Mihin verotunnistetta käytetään?

Paikallisesta muodostaan riippumatta verotunnisteella on kaikkialla sama tarkoitus: sen avulla viranomaiset tunnistavat henkilöt ja toimijat luotettavasti. Käytännössä sitä käytetään neljällä pääalueella.

Verohallinto

Jokaisessa antamassasi veroilmoituksessa ja suorittamassasi maksussa on tunnisteesi. Sen avulla veroviranomainen tietää, kenelle ilmoitus kuuluu, tarkistaa summien täsmäävän ja pitää verotietosi järjestyksessä sekoittamatta niitä kenenkään muun tietoihin.

Pankki- ja rahoituspalvelut

Kun avaat pankkitilin tai rekisteröidyt sijoitusalustalle, lomakkeessa kysytään lähes aina verotuksellista asuinpaikkaasi ja TIN-tunnistettasi. Pankkien on varmistettava asiakkaidensa henkilöllisyys Know Your Customer (KYC) -tarkastuksilla ja noudatettava rahanpesun vastaisia (AML) sääntöjä. TIN on olennainen osa tunnistamista.

Kansainvälinen tietojenvaihto

Maat ilmoittavat säännöllisesti toisilleen ulkomaalaisten niiden alueella omistamista pankkitileistä, saamista tuloista ja hallussa pitämistä varoista. EU:ssa tämä tapahtuu hallinnollista yhteistyötä koskevien sääntöjen nojalla ja maailmanlaajuisesti yhteisen raportointistandardin (CRS) sekä Yhdysvaltojen FATCA-järjestelmän kautta. Verotunnisteen avulla tiedot vastaanottava maa yhdistää saapuvat tiedot oikeaan henkilöön tai yritykseen.

Työsuhde ja palkanlaskenta

Työnantajasi käyttää verotunnistettasi pidättääkseen palkastasi tuloveron, maksaakseen sosiaalivakuutusmaksut ja antaakseen palkkailmoitukset. Kun tallennettu tunniste on oikein, palkkasi ja verosi käsitellään sujuvasti ja kohdistetaan oikeaan paikkaan.

Verovelvollisten tunnistamista koskevat EU-säännöt

Jokaisella EU-maalla on omat lakinsa ja oma verotunnisteen muotonsa. Lisäksi eräät EU-tason säännöt määräävät, miten tunnisteita käytetään ja jaetaan maiden välillä. Sääntöjä ei tarvitse tuntea yksityiskohtaisesti, mutta niiden tarkoituksesta on hyödyllistä olla selvillä.

Hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi 2011/16/EU (DAC)

Hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi muodostaa EU:n kehyksen veroviranomaisten keskinäiselle avunannolle. Yksinkertaisesti sanottuna jäsenvaltiot vaihtavat verovelvollisia koskevia tietoja. Osa tiedoista, kuten tulo- ja pankkitilitiedot, vaihdetaan automaattisesti ja osa pyynnöstä. Vaihto tapahtuu määräaikojen ja tiukkojen tietosuojasääntöjen, kuten GDPR:n, mukaisesti. Direktiiviä on laajennettu useita kertoja kattamaan rahoitustilit, rajat ylittävät verojärjestelyt ja yritysraportointi. Kaikessa tässä tietojenvaihdossa verovelvollisen tunniste yhdistää tiedot tiettyyn henkilöön.

Asetus (EU) N:o 904/2010 ALV-petosten torjunnasta

Arvonlisäverotuksen keskeinen säädös on asetus (EU) N:o 904/2010, jossa säädetään EU:n veroviranomaisten yhteistyöstä arvonlisäveroasioissa ja ALV-petosten torjunnasta. Käytännössä se tarkoittaa seuraavaa:

• Tietojenvaihto — maat jakavat rajat ylittävää kauppaa koskevia tietoja, jotta ALV-ilmoituksia voidaan verrata toteutuneisiin liiketoimiin.
• VIES — arvonlisäverotietojen vaihtojärjestelmässä kuka tahansa voi tarkistaa liikekumppanin ALV-numeron verkossa muutamassa sekunnissa. Yritykset käyttävät sitä ennen laskujen lähettämistä muissa EU-maissa toimiville kumppaneille.
• Petosten ehkäisy — yhteisiä työkaluja poikkeamien havaitsemiseen ja esimerkiksi karusellipetosten pysäyttämiseen.
• Luottamuksellisuus — vaihdettuja tietoja saa käyttää vain verotarkoituksiin tiukkojen tietosuojavaatimusten mukaisesti.

Verotunnisteiden muodot eri maissa

Verotunnistejärjestelmät ovat kehittyneet kunkin maan oman hallinnollisen historian pohjalta. Siksi tunnisteiden pituus ja rakenne vaihtelevat, eikä kaikissa maissa ole lainkaan erillistä verotunnistetta. Alla oleva taulukko näyttää, millaisia luonnollisten henkilöiden ja yritysten verotunnisteet ovat eräillä lainkäyttöalueilla.

Muotoeroista huolimatta tavoite on kaikkialla sama: yksilöllinen ja pysyvä tunniste, jonka avulla verohallinnot voivat käsitellä ilmoituksia tehokkaasti, pitää tiedot oikeina ja tehdä rajat ylittävää yhteistyötä.

Tärkeimmät asiat

Verotunniste yhdistää verovelvollisen — luonnollisen henkilön, yrityksen tai ulkomaalaisen — hänen verovelvoitteisiinsa. Muodot vaihtelevat huomattavasti maittain, ja monissa paikoissa verotunnisteena käytetään jo olemassa olevaa tunnistetta, kuten henkilötunnusta, sosiaaliturvatunnusta tai yrityksen rekisteritunnusta. Paikallisesta muodosta riippumatta pankit, työnantajat ja veroviranomaiset kysyvät yleensä ensimmäiseksi juuri tätä tunnistetta.

Oikean verotunnisteen ilmoittaminen pitää veroilmoitukset täsmällisinä, nopeuttaa KYC-tarkastuksia ja ehkäisee ongelmia CRS:n, FATCA:n ja EU:n yhteistyösääntöjen mukaisessa kansainvälisessä tietojenvaihdossa. Rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittavien — esimerkiksi muualla asuvien perustajien, jotka perustavat yrityksen Viroon — on olennaista tietää, millä tunnisteilla heidät yksilöidään kullakin lainkäyttöalueella, jotta velvoitteet tulevat täytetyiksi.

Jos et ole varma, mikä verotunniste koskee tilannettasi, tai tarvitset apua verorekisteröintien, ilmoitusten tai eri lainkäyttöalueiden virallisten asiakirjojen kanssa, Eesti Firman tiimi auttaa mielellään.

Onko sinulla kysyttävää?

Usein kysytyt kysymykset