Lyhyt vastaus
Euroopassa AML-tarkastusten ja pankkien riskien välttämisen kierre ei romahda eikä käänny. Se asettuu tasanteelle: sääntöjen sisältö ei enää olennaisesti muutu, mutta yhä useampia ihmisiä ja yrityksiä tarkastetaan, ja ilman tiliä jäävät hyväksytään hyväksyttävänä kustannuksena. Pankit sulkevat tilejä, koska rikollisen päästämisestä läpi seuraa sakko, kun taas rehellisen asiakkaan hylkäämisestä ei seuraa mitään, eikä yksikään Euroopan uudistus ole toistaiseksi puuttunut tähän epäsymmetriaan.
Kymmenen vuotta sitten tehostetut tarkastukset kohdistuivat kirjeenvaihtajapankkeihin, offshore-rakenteisiin ja riskilistamaista tuleviin asiakkaisiin. Nykyään autotallinsa myynyt eläkeläinen saa kirjeen, jossa kysytään rahan alkuperää, ja pienen liikkeen omistaja kuulee, että hänen kaksikymmentä vuotta kestänyt pankkisuhteensa on ”arvioitavana”. Johdan lisensoitua yrityspalveluntarjoajaa ja näen järjestelmän sisältäpäin, joten minulta kysytään yhä useammin yhtä asiaa: mihin tämä on menossa, ja onko sillä rajaa?
Sanon ensin yhden asian: tuen täysin rahanpesun torjuntaa. Jokaisella järjestelmällä on kuitenkin toinen puoli, ja myös sitä kannattaa tarkastella.
Kolme termiä toistuu jatkuvasti. AML, anti-money laundering, on rikollisen rahan pesun vastainen säännöstö. KYC, ”asiakkaan tuntemisvelvollisuus (KYC)”, on tarkastus, jonka pankki tekee ennen tilin avaamista ja koko asiakassuhteen ajan; laki kutsuu sitä asiakkaan tuntemisvelvollisuudeksi. De-risking tarkoittaa, että pankki luopuu asiakkaasta tai kokonaisesta asiakasryhmästä, ei asiakkaan tekojen vuoksi vaan siksi, että tämän palvelemista pidetään liian riskialttiina ja tarkastamista liian kalliina; lehdistö kutsuu sitä debankingiksi. Se, mitä tehdä pankin sulkiessa tilin, ansaitsee oman artikkelinsa. Tämä artikkeli käsittelee kierrettä, joka tekee de-riskingistä väistämätöntä.
Aloitan kellon noin vuodesta 2015: EU:n neljäs rahanpesudirektiivi, sitten Panama Papers ja Danske Bankin skandaali Virossa vuonna 2018. Kierteen yksi kierros on siitä lähtien näyttänyt samalta. Skandaali tuottaa uusia sääntöjä, ja säännöt nostavat tarkastamisen kustannuksia. Pankit luopuvat asiakkaista, joiden tarkastaminen on kallista, kysyntä siirtyy maksuyrityksiin ja kryptoon, ja uudelle tasolle laaditaan uusia sääntöjä. Kuvio itsessään on vanhempi ja alkoi huipulta: muille pankeille Yhdysvaltain dollarin selvitystä tarjoavien pankkien määrä laski noin 100:sta vuonna 2006 noin 60:een vuonna 2022. Jokainen kierros on sittemmin laajentanut tarkastettavien ihmisten joukkoa.
Mitä AML-luvut osoittavat
Takavarikoitujen rikoshyötyjen osuus on pysynyt noin 1–2 %:ssa jo viisitoista vuotta. YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimisto arvioi sen alle 1 %:ksi vuonna 2011. Europol laski osuuden olevan 1.1 % EU:ssa vuonna 2017 ja alle 2 % vuonna 2023. Virossa valtio takavarikoi noin €4 miljoonaa vuonna 2024, kun rikoshyödyiksi arvioitiin €458 miljoonaa vuodessa; jälkimmäinen on sisäministeriön vuoden 2022 luku. Se on noin 1 %, ja vertailun teki Viron oman rahanpesun selvittelyyksikön johtaja, eli valtion viraston, jolle pankit ilmoittavat epäilyttävistä liiketoimista. Järjestelmän vakavasti otettava puolustus on, että se nostaa rikollisuuden kustannuksia ja tuottaa tutkijoille tiedustelutietoa, ei se, että se takavarikoi varoja; kumpaakaan vaikutusta ei mitata mitään tavoitetta vasten.
Samaan aikaan panokset kasvavat jatkuvasti. Yhdysvalloissa epäilyttävää toimintaa koskevien ilmoitusten määrä nousi yli 2.3 miljoonasta vuonna 2019 yli 4.1 miljoonaan vuonna 2025. Yhdistyneessä kuningaskunnassa määrä nousi 464,000:sta vuosina 2017/18 896,000:een vuosina 2025/26. Virossa vuonna 2024 tehdyistä 11,055 epäiltyä rahanpesua koskevasta ilmoituksesta rahanpesun selvittelyyksikön tiedot tukivat tai käynnistivät 10 rikosprosessia eli 0.09 % tehdyistä ilmoituksista.
Järjestelmän nopeimmin kasvava tuote on poissulkeminen. Yhdistyneen kuningaskunnan Financial Conduct Authorityn (FCA) mukaan pankkien talousrikossyistä päättämien asiakassuhteiden määrä nousi 45,091:stä vuosina 2016/17 453,230:een vuosina 2024/25, yli 1,200:aan päivässä. Kymmenkertainen kasvu kahdeksassa vuodessa, vaikka epäilyttävää toimintaa koskevat ilmoitukset suunnilleen kaksinkertaistuivat samalla ajanjaksolla: parempi havaitseminen ei selitä sitä. Virossa Eesti Pank laski 64,928 päättynyttä tilisuhdetta vuonna 2024; niistä 14,884 koski yrityksiä, vaikka luku sisältää asiakkaiden pyytämät sulkemiset. Hylkäykset ovat yksiselitteisiä: sinä vuonna hylättiin 3,739 tilihakemusta, joista 2,058 yrityksiltä.
Yksi lisähavainto osoittaa samaan suuntaan. Rahanpesun torjuntaa, huolellisuusvelvoitteita ja pakotesääntöjä koskevien rikkomusten maailmanlaajuiset sakot laskivat $6.6 miljardista vuonna 2023 $3.8 miljardiin vuonna 2025, samalla kun sulkemiset jatkoivat kasvuaan. Käyrät sopivat yhteen, jos asiakkaan sulkeminen on pankin tapa välttää sakko: se poistaa kaiken epäilyttävän etukäteen, ja mitä suuremmat panokset ovat, sitä laajemmaksi epäilyttävän määritelmä muuttuu.
Todellinen kysymys on siis, miksi vähän kiinni saava ja paljon poissulkeva järjestelmä jatkaa kasvuaan ilman, että kukaan painaa jarrua. Vastaus on siinä, kuka hyötyy.
Kuka hyötyy ja kuka maksaa
Kierre pyörii yhteen suuntaan ei siksi, että kukaan sitä haluaisi, vaan siksi, ettei sitä hidastamaan kykenevillä ole siihen intressiä ja hidastumisesta hyötyvillä ei ole keinoja.
Pankit: toimeenpanijoita, eivät tekijöitä
Yleinen näkemys on, että pankit sulkevat tilejä, koska ne haluavat niin. Uskon, että ne sulkevat niitä useammin siksi, että muu toiminta olisi järjetöntä. Pankille on annettu tutkijan rooli: sen on selvitettävä, mistä asiakkaan raha tulee ja kenen kanssa tämä asioi. Jos se päästää rikollisen läpi, sitä rangaistaan sakolla ja mainehaitalla. Jos se hylkää rehellisen yrityksen, vastaavaa vastuuta ei synny. Tässä epäsymmetriassa jokainen järkevä työntekijä kiristää sääntöjä, koska virhe yhteen suuntaan maksaa uran ja virhe toiseen suuntaan lähes ei mitään. Asiakkaan hylkääminen ei tässä järjestelmässä ole pahantahtoisuutta. Se on itsesuojelua.
Epäsymmetrian päälle tulee kustannus. Kokemukseni mukaan €10,000 liikevaihtoa tekevän asiakkaan tarkastaminen vie lähes yhtä monta tuntia kuin €10 miljoonaa tekevän, joten pienestä asiakkaasta tulee kannattamaton, samoin pienestä pankista.
Pankit ovat yrittäneet päästä tästä irti. Kuusi suurinta pohjoismaista pankkia rakensi yhteisen asiakkaan varmennusalustan, Invidemin, ja päätti huhtikuussa 2023 lakkauttaa sen, koska vastuu jokaisesta tarkastuksesta jäi edelleen kullekin pankille erikseen. Viisi hollantilaista pankkia rakensi yhteisen tapahtumaseurannan, Transaction Monitoring Netherlandsin (TMNL), ja supisti sen heinäkuusta 2024 alkaen lähes olemattomiin, koska uudet EU-säännöt rajoittavat jyrkästi pankkien välistä tiedonjakoa. Säännöt eivät tarjoa ulospääsyä, joten pankit tekevät, mitä säännöt vaativat.
Teknologia ei muuta tätä. Digitaalinen identiteetti ja yhteenliitetyt rekisterit tekevät yksittäisestä tarkastuksesta halvemman ja siksi yleisemmän ja kattavamman: jos kaikkien tarkastaminen on halpaa, kaikki tarkastetaan. Viro todistaa, että este on oikeudellinen eikä tekninen. Meillä on ollut sähköinen identiteetti vuodesta 2002, ja silti pankit hylkäävät yrityksiä, joilla ei ole riittävän vahvaa ”yhteyttä Viroon”: hallitus poisti vaatimuksen e-Residency-ohjelmasta vuonna 2016, kun taas Finantsinspektsioonin, Viron rahoitusvalvontaviranomaisen, ohjeissa tällaisen yhteyden puutetta on pidetty riskitekijänä vuodesta 2018. Ennen kuin vastuu jaetaan, mikään yhteinen tietokanta ei säily, koska kysymys on aina siitä, kuka vastaa, jos asiakas osoittautuu huonoksi.
Tarkastajat: kasvu selviytymisen ehtona
Kymmenessä vuodessa pankkien, ohjelmistotoimittajien ja valvontaelinten sisälle on kasvanut kokonainen ammattikunta. Pelkästään Danske Bankissa talousrikosyksikkö kasvoi 1,500 henkilöstä vuonna 2019 3,600 henkilöön vuonna 2023. Ja sanon tämän suoraan: olen osa tätä toimialaa. Yrityksen hallussa oleva lisenssi velvoittaa sitä tarkastamaan asiakkaita, asiakkaat maksavat siitä, ja alla kuvaamani valvontapyynnöt kohdistuvat muun muassa omaan toimialaani. En arvostele ihmisiä vaan rakennetta, jonka sisällä työskentelen.
Jokaisella ongelmasta elävällä rakenteella on institutionaalinen etu siihen, ettei ongelma pääty. Se ei ole syytös vaan organisaatioiden laki. Kukaan osastopäällikkö ei raportoi hallitukselle, että riskit ovat vähentyneet ja hänen budjettinsa pitäisi leikata. Tällaiselle rakenteelle tasainen käyrä merkitsee leikkausten ja ohjelmistolla korvaamisen uhkaa, joten se löytää uusia tehtäviä: pakotteet, maineriski, krypto, petokset.
Kun valvontavaltuuksia on kerran hankittu, niitä palautetaan harvoin; niiden rajat määrittävät tuomioistuimet. Virossa vuonna 2026 korkein oikeus katsoi, että rahanpesun selvittelyyksikön sadoille yrityspalveluntarjoajille lähettämä joukkokysely oli lainvastainen, ja hallintotuomioistuin katsoi, ettei yksiköllä ollut oikeusperustaa vaatia pankilta tiliotteita. Yksikkö ehdotti tämän jälkeen valtuuksiensa kirjaamista lakiin.
Valtio: kätevää ja halpaa
Valtiolle järjestely kannattaa kahdesti. Lainvalvontatyön tekevät ja maksavat pankit eivätkä budjetti; hollantilainen Privacy First -järjestö kutsuu tätä rikollisuuden torjunnan yksityistämiseksi. Lisäksi puutteellisista tarkastuksista määrättävistä sakoista on tullut yleinen pankkeihin kohdistuva vipu, jota käytetään pakotteisiin ja kaikkeen muuhun kulloinkin riskialttiina pidettyyn.
Samaan aikaan valtio ei vastaa tuloksista. Se julkaisee ilmoitusten määrän ja sakkojen suuruuden, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan FCA:n palautuksia lukuun ottamatta ei sitä, kuinka monta tiliä suljettiin tai hylättiin rahanpesun torjuntaan liittyvistä syistä. Joulukuussa 2025 Viron valtiovarainministeri vastasi parlamenttikysymykseen, ettei tällaisia tilastoja pidetä, että tilin sulkeminen on pankin liiketoimintapäätös ja ettei valtio voi velvoittaa pankkia avaamaan tiliä. Saksan hallitus antoi parlamentilleen saman vastauksen kolme kuukautta myöhemmin. Kierre ilman lämpömittaria: kukaan ei mittaa, kuinka monta rehellistä ihmistä se on sulkenut ulos, joten kenenkään ei tarvitse reagoida.
Tavalliset ihmiset: he maksavat eivätkä ymmärrä
Viimeinen osallistuja on se, joka maksaa kaiken. Nykyään ”varojen alkuperää” kysyvä kirje menee kahvilanomistajalle tai asuntonsa myyneelle henkilölle. Hänelle se ei ole menettely vaan syytös. Hän ei tunne sanoja AML tai KYC, ja jos hän kysyy, miksi pankki haluaa yhtäkkiä tietää niin paljon, rehellinen vastaus on, että laki vaatii nyt päivittämään hänen tietonsa aikataulun mukaisesti riippumatta siitä, onko mikään muuttunut. Kysymyksen loukkauksena kokeva henkilö vastaa niin, että hänet jätetään rauhaan; mitä laajemmin järjestelmä ulottuu tavalliseen elämään, sitä enemmän se kerää muodollisesti oikeita vastauksia ja sitä vähemmän todellista tietoa. Näillä ihmisillä ei ole lobbaajaa: yrittäjät eivät äänestä ryhmänä, eläkeläiset eivät palkkaa lakimiehiä, eikä poissuljetuista ole tilastoja. Ainoilla osallistujilla, joille kierre on menetys, ei ole ääntä, minkä vuoksi kukaan ei paina jarrua.
Kierre toistuu yhden tason alempana
Maksukysyntä ei katoa tilin mukana. Se siirtyy.
Toukokuussa 2026 Viron, Latvian ja Liettuan rahanpesun selvittelyyksiköt julkaisivat yhteisen tutkimuksen rajat ylittävistä maksuista, pääasiassa ulkomailla asuvien tekemistä. Tässä segmentissä Viroon liittyvät rahavirrat kasvoivat €105 miljardista vuonna 2021 €136 miljardiin vuonna 2024; niistä €84 miljardia kulki maksuyritysten, lisensoitujen maksulaitosten ja sähköisen rahan laitosten, kuten Wisen, kautta ja €33.5 miljardia kryptopalveluntarjoajien kautta. Vähentämällä perinteisten pankkien osuudeksi jää noin €18.5 miljardia. Kirjoittajat, jotka ovat itse valvojia, sanovat asian suoraan: pankkien asiakaskohtaisten päätösten sijaan tekemä kokonaisvaltainen asiakkaista luopuminen on työntänyt riskiä vähemmän säännellyille sektoreille.
Valvojat kuvaavat kaksitasoista järjestelmää: pankit suurille ja ”tylsille” asiakkaille, maksuyritykset ja krypto kaikille muille. Toinen taso ei kuitenkaan ole turvapaikka. Maksuyritykset pitävät asiakkaidensa varoja pankeissa ja riippuvat pankkien riskinottohalusta, ja vuodesta 2025 ne ovat alkaneet sulkea kokonaisten asiakasryhmien tilejä samoilla perusteilla. Kolmas taso on jo olemassa: dollarin tai euron arvoon sidottuihin kryptovaroihin perustuvat stablecoinit; kryptokaupan ulkopuoliset maksut niillä olivat eri arvioiden mukaan noin $390–400 miljardia vuonna 2025, noin kaksinkertaisesti edellisvuoteen verrattuna. Viro on supistanut kryptosektorinsa minimiin, lähes 650 lisenssistä vuonna 2021, joista useimmat eivät koskaan olleet aktiivisia, yhteen erilliseen toimilupaan uusien EU:n kryptosääntöjen nojalla 1.7.2026 määräaikaan mennessä; todellinen kysyntä siirtyi Liettuaan ja sen ulkopuolelle.
Merkkejä käänteestä ja niiden arvo
Käänteestä keskustellaan vakavasti, mikä on itsessään uutinen, mutta kannattaa katsoa, mikä tarkalleen ottaen kääntyy. Sitova sääntely kiristyy Euroopassa edelleen. Yhtenäistä EU:n rahanpesuasetusta sovelletaan heinäkuusta 2027. Uusi EU:n rahanpesuviranomainen AMLA on toiminut heinäkuusta 2025 lähtien ja valvoo vuodesta 2028 suoraan noin 40:tä suurinta laitosta. Kaikkien EU-maiden tilirekisterit yhdistetään heinäkuuhun 2029 mennessä siten, että rahanpesun selvittelyyksiköillä on ”välitön ja suodattamaton” pääsy niihin. AMLA:n luonnos jatkuvaa seurantaa koskeviksi ohjeiksi edellyttäisi asiakkaiden tarkistamista sekä aikataulun mukaisesti että jokaisen merkittävän elämäntapahtuman yhteydessä.
Ei-sitova sääntely eli ohjeet, jotka eivät sido ketään suoraan, on alkanut pehmentyä. Helmikuussa 2025 maailmanlaajuiset rahanpesun torjunnan standardit asettava Financial Action Task Force (FATF) korvasi standardeissaan sanan ”commensurate” sanalla ”proportionate” ja kehotti valvojia seuraamaan pankkien liiallista varovaisuutta. European Banking Authority (EBA) julkaisi vuonna 2023 ohjeet perusteettoman de-riskingin ehkäisemisestä. Sävyn todellinen muutos, mutta mikään näistä asiakirjoista ei muuta vastuun epäsymmetriaa.
Menettelyllinen käänne tapahtui Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja se oli poliittinen päätös. Huhtikuusta 2026 lähtien tehdyissä sopimuksissa pankin on annettava sulkemisesta 90 päivän ilmoitus ja esitettävä yksilöidyt syyt, lukuun ottamatta tilanteita, joissa se ei voi tehdä tarkastuksiaan loppuun tai epäilee vakavaa rikosta.
Yhdysvallat meni menettelyä pidemmälle. Presidentin määräys elokuussa 2025 kehotti valvojia lopettamaan ”maineriskin” käyttämisen perusteena, huhtikuussa 2026 pankkivalvojat poistivat sen säännöistään, ja Yhdysvaltain rahanpesun selvittelyyksikkö FinCEN ehdotti, että pankkeja rangaistaisiin ”vain vakavimmista puutteista”. Tämä osuu itse epäsymmetriaan: valtio ottaa osan vastuusta pankin päätöksestä. Kyseessä on kuitenkin yhden hallinnon päätös, ja se voi poistua kyseisen hallinnon mukana.
Virossa korkein oikeus vuonna 2023 rajoitti pankkien oikeutta sulkea kuluttajien perusmaksutilejä ilman painavaa syytä; yritykset eivät saaneet vastaavaa suojaa, ja niillä säilyi vain oikeus pyytää perustelut. Jokainen eurooppalainen käänne noudattaa tätä mallia: hylkäyksen perusteluja, menettelyä ja asiakirjoja säännellään, mutta mikään ei poista pankin oikeutta sulkea yrityksen tili rahanpesun torjuntaan liittyvistä syistä eikä mikään jaa pankin vastuuta. Tasanne retoriikassa ja menettelyssä, ei sisällöllinen käänne. Seuraava todellinen testi Euroopalle on de-riskingiä koskeva ohjeistus, joka AMLA:n on annettava yhdessä EBA:n kanssa heinäkuuhun 2027 mennessä. Kirjoitushetkellä sitä ei ole.
Jos mikään ei pysäytä sitä: ajelehtiva tasanne
Oletetaan, ettei mikään hidasta sitä. Seuraavan kappaleen ensimmäinen osa sisältää vain jo hyväksyttyjä tai luonnoksissa olevia asioita; sen jälkeen tulee oma ekstrapolointini.
Kymmenen vuoden päästä. Jokaisella EU-asiakkaalla on profiili, joka päivittyy jokaisesta tapahtumasta: vaihdoit osoitetta, vastaanotit siirron uudelta vastapuolelta, matkustit listalla olevaan maahan. Kaikkien 27 valtion tilirekisterit on yhdistetty, ja minkä tahansa maan rahanpesun selvittelyyksikkö näkee kaikki tilisi minuutissa. Käteismaksut on rajattu €10,000:een tapahtumaa kohti, joissakin maissa alemmaksi. Digitaalinen euro on käytössä, ja sillä on hallussapitoraja, jotta se ei korvaisi pankkeja, sekä vain pienille summille tarkoitettu offline-tila ”kuin käteinen”.
Nyt oma johtopäätökseni tästä. Jokainen maksu käy läpi reaaliaikaisen pisteytyksen tätä profiilia vasten ja joko päästetään läpi tai pidätetään, kunnes annat selvityksen. Infrastruktuuri on valmis, ja sen rakentanut toimiala etsii käyttökohteita, joten tasanne ei pysy paikallaan vaan ajelehtii. Pankkitili toimii kuin lupa: sitä ei oteta pois rikoksen vuoksi, sitä ei vain uusita, koska profiilisi palvelemisesta on tullut liian kallista.
Tämän maailman oudointa on, ettei se näytä pelottavalta. Useimpia ihmisiä ja yrityksiä palvellaan siinä normaalisti, ja jokainen poissuljettu tapaus näyttää yksityiseltä vastoinkäymiseltä eikä järjestelmälliseltä ongelmalta. Takavarikoitujen rikoshyötyjen osuus on yhä 1–2 %. Kukaan ei muista aikaa, jolloin pankki ei kysynyt, mistä sait rahat jääkaappiin. Eurooppa ei todennäköisesti pääse aivan tähän asti, koska järjestelmä alkaa matkalla ulottua ihmisiin, joilla on ääni, ja poliitikot karsivat näkyvimmät ylilyönnit. Suunta ei muutu, koska jokainen yllä olevan ensimmäisen kappaleen askel on jo hyväksytty tai luonnosteltu.
Mikä voisi katkaista kierteen
Näen viisi asiaa, jotka voisivat realistisesti tehdä sen, lähimpänä lainsäädäntöä olevasta kauimpana olevaan.
Ensinnäkin: tuomioistuin, joka laajentaa yksityishenkilöiden suojan yrityksiin; Viron korkeimman oikeuden tai EU-tuomioistuimen tasoinen ratkaisu, jonka mukaan yrityksen tilin sulkeminen ilman perusteluja loukkaa elinkeinovapautta. Perusta on olemassa, ennakkotapaus ei. Englannin tuomioistuimet ovat toistaiseksi palauttaneet kysymyksen valvojalle, katsoen vuonna 2024, että järjestelmällinen debanking kuuluu FCA:n ratkaistavaksi.
Toiseksi: vastuun siirto. Sääntö, jonka mukaan pankki, joka on tarkastanut asiakkaan vilpittömässä mielessä, ei vastaa siitä, mitä tarkastus ei paljastanut, tai tarkastettujen asiakkaiden yhteinen tietokanta, josta vastaa valtio eikä jokainen pankki. Tämä uudistus puuttuu kierteen juureen. Yhdysvallat on tullut lähelle sitä; EU:ssa se ei ole näköpiirissä.
Kolmanneksi: politiikka, ainoa jarru, joka on tähän asti todella toiminut yritysten kohdalla Euroopassa, ja sekin vain puolittain. Kierre kääntyy ei silloin, kun yrittäjät kärsivät, vaan kun tiliään menettää joku, jota kuullaan. Vuonna 2023 NatWest-konserniin kuuluva Coutts sulki poliitikko Nigel Faragen tilin; tapauksesta tuli ”debankingistä” yleisesti tunnettu sana, ja kolmessa vuodessa Britanniassa säädettiin laki 90 päivän ilmoituksesta ja pakollisista perusteluista. Yksi äänekäs tapaus teki sen, mihin kymmenettuhannet suljetut pienyritystilien tapaukset eivät kyenneet. Haittapuolena on, että kun politiikka tarttuu aiheeseen, siitä tulee puoluepoliittinen: Britanniassa tuloksena oli menettely, Yhdysvalloissa sisältö, joka ei ehkä säily hallinnon vaihtumista.
Neljänneksi: paljastava epäonnistuminen. Jokainen suuri skandaali tähän asti, mukaan lukien Danske ja Swedbank, on koskenut pankkeja, joiden tarkastukset eivät aidosti toimineet, minkä vuoksi jokainen skandaali päättyi kiristämiseen. Laajamittainen rahanpesu pankin kautta, joka täytti jokaisen vaatimuksen kirjaimellisesti, olisi ensimmäinen peruste tarkistamiselle lisäysten sijaan.
Viidenneksi: kilpailu lainkäyttöalueiden välillä. Yhdysvallat on vapauttanut omat yrityksensä tosiasiallista omistajaa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, eli velvollisuudesta kertoa valtion rekisterille, kuka yrityksen todella omistaa, kun taas EU rakentaa AMLA:ta ja yhdistää rekistereitä. Jos ero säilyy viisi vuotta, EU:sta tulee tiukan vaatimustenmukaisuuden saari, ja fintech-yritykset sekä osa yritysmaailmasta valitsevat lainkäyttöalueensa sen mukaisesti. Hidas, mutta ainoa rajoite, joka ei vaadi päätöstä EU:n sisällä.
Kuusi AML-skenaariota Euroopassa
Skenaariot eivät sulje toisiaan pois: kaksi ensimmäistä ovat sama kuva kahdelta puolelta, ja muut kuvaavat, mikä voisi viedä sitä yhteen tai toiseen suuntaan.
| Skenaario | Mitä tapahtuu | Arvioni |
|---|---|---|
| Ajelehtiva tasanne | Uudet säännöt ovat voimassa, pysyvät tarkastukset ovat normaaleja, riskin määritelmä laajenee edelleen, poissuljetut hyväksytään kustannuksena, sulkemismenettelyjä säännellään, sisältö ei muutu | Todennäköisin |
| Kaksitasoinen järjestelmä | Pankit suurille ja ”tylsille” asiakkaille, maksuyritykset ja krypto muille, sama kierre yhden tason alempana | Tapahtuu jo |
| Menettelyllinen käänne | Oikeus perusteluihin, ilmoitukseen ja muutoksenhakuun laajennetaan yrityksille; pankeilla säilyy oikeus sulkea tili rahanpesun torjuntaan liittyvistä syistä | Muodoltaan todennäköinen |
| Sisällöllinen käänne | Jaettu vastuu, vilpittömässä mielessä toimivien pankkien suoja, liiallisen varovaisuuden valvonta todellisin seurauksin | Yhdysvallat: mahdollinen; EU: epätodennäköinen |
| Infrastruktuuri vaihtaa tarkoitusta | Rahanpesun torjuntaan rakennettuja välineitä käytetään poliittiseen tai hallinnolliseen painostukseen, esimerkiksi tilien jäädyttämiseen listan perusteella | Epätodennäköinen, mutta jo teknisesti mahdollinen |
| Romahdus | Ennaltaehkäisevästä mallista luovutaan ja resurssit siirretään taustalla olevien rikosten torjuntaan | Hyvin epätodennäköinen |
Kirjoitan varovasti skenaariosta, jossa infrastruktuuri vaihtaa tarkoitusta, mutta sitä ei voi jättää pois, ja riippumattomat taloustieteilijät ovat esittäneet sen ennen minua. Yhteenliitetyt tilirekisterit, maksujen reaaliaikainen pisteytys ja rajoitettu digitaalinen valuutta soveltuvat yhtä hyvin rikollisten löytämiseen kuin tarkoituksiin, joilla ei ole mitään tekemistä rahanpesun kanssa. Pidän epätodennäköisenä käyttöä henkilöitä vastaan listan perusteella, mutta sillekin on ennakkotapaus. Vuonna 2022 Kanada, yksi maailman rauhallisimmista demokratioista, siirsi tämän koneiston hallinnollisella päätöksellä yleisen järjestyksen tarkoitukseen ja jäädytti protestiosallistujien pankkitilejä poliisilistojen perusteella ilman tuomioistuimen määräystä ja syytteitä. Federal Court vuonna 2024 ja sitten Federal Court of Appeal tammikuussa 2026 katsoivat, ettei hätätoimille ollut perusteita ja että perustuslaillisia oikeuksia oli loukattu; tuomioistuimet ratkaisivat lainmukaisuuden, eivät motiivia. Hallitus on valittanut, ja lokakuussa 2026 Kanadan korkein oikeus suostui käsittelemään asian. Tilit oli jo kauan sitten vapautettu, mutta ennakkotapaus säilyy.
En usko, että Eurooppa kulkee tätä tietä tarkoituksella. Kierre ei kuitenkaan ole koskaan liikkunut tarkoituksella. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi ajatellut, että yli €1,000:n kanssa valuutanvaihtopisteeseen meneminen tarkoittaisi passin näyttämistä ja tietojen kirjaamista. Nykyään se on jokaisen valuutanvaihtopisteen lakisääteinen velvollisuus Virossa, eikä kukaan enää ylläty. Yhtä tarkoitusta varten rakennettu infrastruktuuri löytää ennemmin tai myöhemmin toisenkin, eikä suojana ole luottamus nykyisiin toimijoihin vaan itse järjestelmään kirjatut oikeudelliset rajat: kuka saa kääntää kytkintä, millä perusteilla ja kuka on siitä vastuussa.
Pääskenaarion lähin historiallinen analogia ei ole kumottu kieltolaki vaan Sveitsin pankkisalaisuuden loppu ja Yhdysvaltain FATCA-laki, joka velvoitti pankit maailmanlaajuisesti raportoimaan yhdysvaltalaisista asiakkaista. Sveitsiläiset pankit maksoivat yli $7.5 miljardia Yhdysvaltain sakkoja vuosikymmenessä, toimiala säilyi ilmoitettujen varojen varassa, ja ”vahingossa yhdysvaltalaisten”, syntymän perusteella Yhdysvaltain kansalaisuuden saaneiden henkilöiden, joita ranskalaiset pankit hylkäsivät raportoinnin kustannusten vuoksi, poissulkemisesta tuli hyväksytty kustannus. Kieltolaki kumottiin, koska sen kustannukset olivat ilmeisiä kaikille ja kumoamisella oli poliittinen hyötyjä. Rahanpesun torjuntajärjestelmän kustannukset jakautuvat miljoonille ihmisille, ja aina löytyy uusi rikollinen, jolla sen säilyttämistä perustellaan. Siksi kumoamista ei tule. Tulee tasanne.
Mitä tämä merkitsee yrittäjälle
Tasanne on epämiellyttävä mutta ennakoitava, ja ennakoitavan kanssa voi toimia.
Suunnittele kaksi tasoa alusta asti. Virossa toimivaa yritystä, jolla on ulkomainen perustaja, palvelee useimmiten maksuyritys pankin sijasta, ellei sillä ole todellista toimintaa ja henkilöstöä Virossa, ja e-Residency-ohjelman oma blogi selittää miksi virolainen pankkitili ei ole tarpeen useimmille e-residenteille. Rakenna sitten asiakirjasi valmiiksi ennen kuin kukaan pyytää niitä, äläkä pidä pankin kysymyksiä syytöksenä: varojen alkuperä, rakenteen taloudellinen logiikka, yhteys maahan, jossa tili avataan, todelliset vastapuolet – kaikki asiakirjoin tuettuna. Mitä täydellisempi ja rauhallisempi vastaus on, sitä vaikeampi pankin on perustella hylkäystä, ja vastaamatta jättäminen on varmin tapa menettää tili.
Käytä menettelyllisiä oikeuksia siellä, missä niitä on. Yhdistyneessä kuningaskunnassa pankin on nyt annettava perustelut; Virossa yritys voi ainakin pyytää ne kirjallisesti, ja luottolaitoslain mukaan pankin on vastattava, ellei rahanpesulaki kiellä tietojen luovuttamista. Menettely ei palauta tiliä, mutta se luo jäljen, ja jäljet muuttuvat lopulta tilastoiksi, joita ei nykyään ole. Kierre ei pysähdy kenenkään meidän vuoksemme. Sen suunnan tunteminen on ainoa jäljellä oleva etu.
